Lyöntejä, koukku, (nuppi)neuloja. Extremeä.

...eli tarinaa kansanperinteestä. Tietysti.

Olen jo pitkään suunnitellut pitsinnypläyskurssille osallistumista, mutta paikallisessa kansanopistossa on aina ollut venäjänkielen kurssi samaan aikaan. Tänä vuonna venäjän kurssit rytmittyivät ihan hölmösti eikä sopivaa kurssia löytynyt omalle tasolleni. Joko liian helppoa tai liian vaikeaa, sellaista johon sanavarasto ei järkevästi olisi riittänyt. Eli pitsille, hop.


Ensimmäinen kerta täyttyi suurista odotuksista, pienistä tuloksista. Ei siis suurta poikkeusta tavalliseen kaavaan. Tutustuimme välineisiin, meille esiteltiin eri alueiden pitsejä, kerrottiin sanastoa (kielikurssihan tämäkin sitten oli), ja meille opastettiin mitä välineitä pitäisi aloittelijallakin olla.

Tarvikkeista

Nypylöitä. Joku mummeli saapui tunnille myymään vanhoja tarvikkeitaan. Ei kuulemma tarvitse niitä enää, on sydänongelmia. Pelkään. Onko tämä niin rankkaa, että sydän pettää? Ei ole helppo pitsinnyplääjän taival, ei. Mummelilta sai ostettua nypylöitä alennuksella, että muiden voitto tässä...

Alustan (polyuretaanilevyä) ostin opettajalta, sakset on omasta takaa, pahvia opettajalla. Vielä pitää hankkia pienen pieni virkkuukoukku (0,60mm) ja kunnollisia nuppineuloja. Eli ei kovin iso sijoitus nakata ikkunasta, jos siltä myöhemmin tuntuu. Tai verenpaine nousee liikaa. Tai sydän keksii tehdä piruetteja.

Perusteita

Alussa oli pahvi, nypylöitä, ja nuppineuloja. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin nypylöiden puolaaminen. Se on tylsää. Siitä ei ole kuvia. Ja sekin on tylsää. Buu.

Puolaamisen sijaan aloituskuvaksi valitsin nuppineulat. Paperimallissa, pahvin päällä. WAU! Mikä vauhti, mikä jännitys!

Seuraava steppi on asetella nypyläparit neuloille. Mihin tämä vielä päätyy!

Pikkuhiljaa, kokolyönti kokolyönniltä pääsen eteenpäin.

Kyllähän tämä tästä, alan päästä jyvälle. Enkä ole edes purkanut välillä. En traumojani, enkä työtä.

Miten siinä sitten kävi?

No ei nyt ihan katastrofi. Otetaan kuitenkin huomioon, etten ole koskaan aiemmin edes koskenut pitsinnypläyksen työvälineisiin. Ei tuolla vielä elvistellä, mutta pääsin lopputulokseen. Ilman sydänoireita. Tämän nauhan tarkoituksena oli harjoitella perustekniikkaa, kokolyöntejä.


Aijoo. Kurssin keski-ikä?
Yllättävänkin pienissä lukemissa mennään. Meissä aloittelijoissa tai vähän harrastaneissa oli ihmeen nuorta väkeä. Hihavakioon perustaen heitän arvioksi 52,3 vuotta keskiarvoksi. Muutama tosi....kokenut, nuorin ei varmaankaan vielä kolmeakymmentä.

Tunikaa tulossa & pelastusköydet

Aloin väsätä Tallinnan ostoksista lopputulosta. Päätin neuloa langoista tunikan tai mekon. Ja sopivasti saapuikin kotiin uusin Novita, josta löytyi kiva malli (nro 62). Tällaisen siitä kuvittelen tulevan:

Langatkin ihan takuuvarmasti riittävät..... ....tai ainakin ehkä riittävät, jos en kovasti pöljäile matkan varrella. Pitäisi kyllä jäädä ylimääräistäkin lankaa, kun ensimmäinen kerä vasta loppui ja etukappale on jo yli puolen välin.

Kuviot ovat mukavan simppelit, ja ne oppi nopeasti ulkoa. Liiankin nopeasti, kun tulee kiihkeästi neuloessa tehtyä noita huolimattomuuserheitä vähän väliä. Siksi heittelenkin matkan varrella pelastusköysiä itselleni, etten joudu pulaan purkamisen kanssa.

Mikä ihmeen pelastusköysi??

Pelastusköysi, lifeline, mitä näitä nyt on. Kai se taitaa netin isosta neulontamaailmasta löytyä nimellä lifeline, itse sanon tätä pelastusköydeksi. Kun pujottaa sinne tänne koko kerroksen matkalle erivärisen langan, niin säästyy monelta hampaiden kiristykseltä purkaessa. Ja purkamisiahan sattuu, varmasti.

Tässä työssä ujutin pelastusköyden sopivasti niihin kohtiin, joissa on lisäyksiä. Sillä tavoin pystyn kohdistamaan takakappaleen lisäykset samoihin kerroksiin. Tällä kertaa pelastusköydet siispä jäävät paikalleen vähän pitemmäksi aikaa, yleensä pärjäisi vaikka kahdella langanpätkällä joita sitten nostelisi vuorotellen ylemmäksi työn edetessä. Valmiista työstä pelastusköydet luonnollisesti vain vedetään kerrosten päistä pois.

Onko teillä näppäriä selustan turvaavia niksejä? 

I accidentally Tallinn

I accidentally Tallinn. Hupsistakeikkaa, Tallinna tapahtui.

Olimme lomareissulla Tallinnassa pari yötä. Laivalla lahden yli, vanhaa kaupunkia, Tallinnan keskustaa ja nähtävyyksiä. Sellaista leppoisaa (joskin erittäin hikistä näillä helteillä) haahuilua ympäri kaupunkia.

Karnaluks

Olin lukenut käsityökaupasta nimeltä Karnaluks, joka sijaitsee hieman etäämpänä ydinkeskustasta. Pääsee ihan kätevästi ratikalla keskustasta. Pakkohan sinne oli mennä. Tosin olisi kannattanut lukea blogeja vähän tarkemmin ja tehdä täsmäisku tähän käsityöharrastajien mekkaan. Mentaliteetti "meen vähän katteleen" oli väärä ratkaisu. Noo, matkailu avartaa. Ja aika avonaisena tässä joo tätä vauhtia ollaankin.

Aiemmin päivällä mietin alkomahoooliputiikeissa että mahtaa sitä holisteilla mennä aivot nurin kun näkevät "halpoja" hintoja. Aika pian selvisi, että sama pätee myös käsityöamatööriin. Ostin merinovillan ja akryylin sekoitetta. 15 kerää. "Halvalla".

Tiedän täsmälleen mitä näistä teen.

Aaahahaa, no enhän tiedä! Langoista ajattelin kyllä alustavasti tunikaa tai jonkinlaista mekkoa. Tai villatakkia?
Kaikkihan sen tietää että oikeasti nämä päätyy lankalaatikkoon, josta sitten säännöllisin väliajoin kaivan ne esille. Työ alkaa siitä että yhden illan ajan etsin sopivaa ohjetta. Luulen löytäväni sellaisen ja aloitan työn. Ei onnistu. Puran. Yritän uudelleen, ei onnistu. Puran. Laitan langat takaisin kaappiin.


Ostin myös joustavaa mustaa pitsinauhaa, jota aion ommella kiinni niihin pyöräilyshortsien mittaisten legginsien alareunaan. Siis niihin jotka ovat olleet ajatuksen tasolla tekeillä jo vuoden päivät.

Ostin jotain järkevääkin. Teoriassa. Täydennystä puikko- ja virkkuukoukkukokoelmaan, jotta on välineet olemassa jos joskus sattuu löytymään onnistumiseen asti ohje. Lisäksi ompelukoneenneuloja paketillinen.

Kaikkiaan Karnaluks- matkailu avarsi minua 60 euron verran. Ei sinänsä paha, kun tarkastelee että saaliskasassa on paljon puikkoja, jotka on aina ja kaikkialla kalliita.

Suosittelen(ko?) muille

Nojoo, mikä ettei. Mutta tehkää fiksummin kuin minä. Suunnitelkaa mitä haluatte ja tarvitsette. Fiilispohjainen pikaostelu.....ei ehkä paras ratkaisu. Lopputuloksen voitte nähdä ylläolevasta tekstistä.



Ja kyllä. Ostin myös sitä alkoholia. Halvalla.
Pari perhepakkausta (3litran pönikkää) punkkua, hinta noin puolet Suomen samanlaisista.

Mustaa peltiä, valkoista pitsiä

Eiku. Tai no jos mä. Eiku jos sittenkin. Ehkä mä koitankin.

Yksi niistä töistä jotka ei ota onnistuakseen ensi yrittämällä. Mutta lopputulos palkitsi kyllä positiivisella yllärillä. Tein vanhoista peltirasioista (toinen keksejä, toinen suklaata. aijaij.) käyttökelpoisia ja siistejä maalilla, langalla ja liimalla. Ja monen monella yrityksellä.

Ensin karhennusta purkin pintaan, jotta maali tarttuu. Santapaperia ei ollut, ja työ piti päästä aloittamaan NYT, loogisestihan silloin otetaan käyttöön kuiva patapata- sieni. Mun logiikan mukaan ainakin.

Sitten maalataan spraymaalilla. Huomataan että se loppuu kesken vähän ennenkuin saan toisen kerroksen loppuun. Purkin tekstit eivät peity tällä määrällä maalia, ääääh. 

Käydään ostamassa uusi maalipurkki. Mutta ei vieläkään sitä santapaperia, nyt on jo peli menetetty ja testaillaan lämpimikseen vaan. Hmmm....mitäs jos tekisinkin jotain kivoja kuvioita purkin kylkeen? 

Ei. Ei hyvä.

Purkki kokonaan mustaksi. Tekstit peittyy ja tulee siisti jälki. Tai sitten ei. Kannen keksitekstit nyt pitää joka tapauksessa peittää jollain muulla, joten eiköhän tekaista sitten kylkiinkin jotain jännää. Maalaaminen vesisateessa pihalla vaikutti nimittäin maalausjälkeen ja sivujen maalijälki on tökeröä.

Sydänpurkki onnistui herttaisesti kertaheitolla mukavasti. Omituista.

Nyt sen keksin. PITSIÄ, hähäää!

Liimataläästrätään pitsit peltiin kiinni. Hei, nämähän näyttää ihan kivalta. Nyt jo melkein harmittaa että nämä on tarkoitus laittaa kaappiin, säilömään koruja.

Tuosta sydämenmallisestahan saisi kivan lahjarasian ystävälle. Ja olisi oikein hyvä syy ostaa suklaata... Montakohan näitä voisi tehdä ennenkuin kotoa tulisi noottia liiallisesta suklaansyönnistä?

Purkele.

Purkele! Käskymuoto verbistä...pureskele?.. ;)

Totuus ei unohdu ja neste ei nouse päähän kun välillä nöyrtyy oikein kunnolla purkelemaan. Tämän vuoden aloitin vaate- ja käsityökaapin siivoamisella. Ja sen myötä myös purkamisella.

Kaappien kätköistä löytyi muutaman vuoden takainen pyöreästä kappaleesta virkattu takki ja valkoiset villasukat. Takin ongelma oli liian paksu lanka, joka sai aikaan sen, että takki saa kenet tahansa näyttämään jättiläiseltä. Villasukkien ongelma oli samaa sarjaa, tosin pienemmällä silmukkaluvulla ne olisivat varmaan olleet ihan käyttökelpoiset.

Eli purkelua kehiin.

Ehkä suurin ongelma näissä sukissa oli se, että ne olivat... noh, liian suuret. En edes ymmärrä miksi nämä piti neuloa loppuun asti. Ehkä kuvittelin että jokin sukkakeiju lentää vaatekaappiin ja kutistaa nämä sopiviksi. Ei tapahtunut. Jännä juttu.

Kuviot ovat kivat ja onnistuivat hyvin, joo. Mutta kun nämä vetäisee jalkaan niin jalka näyttää rantautuneelta kuutilta.

Kaikessa on aina jokin valoisa puoli. Tässä se, että nyt on taas lisää lankaa jota neuloa JA tästä on vain yksi suunta vuodelle. Se on ylöspäin.

Joulun ja synttäreiden kässäsaldoa

Ensin synkkärilahjaksi isoveljen perheeltä Angry Birds amigurumikirja + langat kahteen punaiseen tipuun. Sitten omatoiminen ostos (mustassa pahvilootassa) Riian kaupungista, Hobbywool- kaupasta. Knit like a Latvian, perinteisten latvialaisten lapasten tarina, ohje ja langat. 

Sitten vielä joulupaketeista vähän lankaa ja lehteä äidiltä. Harmillisesti tuo lehti jo on itsellä, mutta ajatus oli aivan nappiin ja sehän se tärkeintä on. :)

Jämälankavillasukkajoulukalenteri - villasukka

Missä neuloimme kerran -blogissa oli hauska joulukalenteri. Jämälankavillasukkajoulukalenteri.

Joulukalenteripäiville annettiin oma värinsä, jolla neuloa se määrä kerroksia mikä päivänumero oli kyseessä. Asiahan ei tietysti ollut niin yksinkertainen, että väri olisi annettu muodossa "punainen / sininen / vihreä". Väri annettiin vinkkinä tyyliin "neulo n kerrosta sillä värillä minkä värisistä lakanoista tänään heräsit". Veikeää.

Neulominen oli hauskaa, mutta kantapään kohdalla kävi pieni käpy. Ylläri. Käsiala + puikkokoko + lankakoko -yhdistelmäni oli sen verran erilainen, että olin jo hyvän matkaa kantapään ohi, kun neuvottiin neulomaan mukaan tilapäinen lanka kantapään myöhempää neulomista varten. Noo, saihan nuo silmukat ilman tilapäislankaakin poimittua.


Sukkien lopputuloksessa on peppipitkätossumaisuutta. Hauskathan nämä on.

Näin anarkistisen a-symmetriset sukat etenivät.

Ensin kärki kumpaankin sukkaan vapaavalintaisella värillä. Sitten raidat. Ne kulkevat varpaista kohti joulua (polvia) seuraavasti:

1 Kännykän kuorien värillä (Sukka A)
2 Lompakon värillä (Sukka B)
3 Satunnaisesti valitulla värillä (Sukka B)
4 Käsilaukun / repun värillä (Sukka A)
5 Pyyhkesi värillä (Sukka A)
6 Värillä, joka alkaa nimesi ensimmäisellä kirjaimella (Sukka B)
7  Värillä, jonka väristä jäätelöä mielesi tekisi (Sukka B)
8 Mattosi värillä (Sukka A)
9 Ensimmäisen vastaantulijan paidan värillä (Sukka A)
10 Värillä, jonka väristä ruokaa söit tänä päivänä ensimmäiseksi (Sukka B)
11 Kulkuvälineesi värillä (Sukka B)
12 Sohvasi tai työtuolisi värillä (Sukka A)
13 Piposi värillä (Sukka A)
14 Silmiesi värillä (Sukka B)
15 Suosikkihedelmäsi / -vihanneksesi värillä (Sukka B)
16 Kotitalosi seinien värillä (Sukka A)
17 Lempiunivormusi värillä (Sukka A)
18 Haaveidesi matkakohteen lipun värillä (Sukka B)
19 Lakanoidesi värillä (Sukka B)
20 Astiastosi värillä (Sukka A)
21 Värillä, jonka pyydät ystävältä tms (Sukka A)
22 Jalassasi olevien sukkien värillä (Sukka B)
23 Lähimmän kirjan kansien värillä (Sukka B)
24 Lankavarastosi hallitsevalla värillä (Sukka A)



Kantapäihin en ole tyytyväinen. Kokeilin ns. after thought -kantapäätä ekaa kertaa, ja en pidä näkemästäni. Taisin tehdä jonkin kämmin silmukoinnissa, kun viimeiset silmukat jäivät kummassakin sukassa törröttämään.

 

Kommentteihin voitte jättää mm. vinkkejä miten jatkossa tehdä tällainen kantapää onnistuneesti.
Olisin vinkeistä erittäin kiitollinen!