Yksi niistä töistä jotka ei ota onnistuakseen ensi yrittämällä. Mutta lopputulos palkitsi kyllä positiivisella yllärillä. Tein vanhoista peltirasioista (toinen keksejä, toinen suklaata. aijaij.) käyttökelpoisia ja siistejä maalilla, langalla ja liimalla. Ja monen monella yrityksellä.
Ensin karhennusta purkin pintaan, jotta maali tarttuu. Santapaperia ei ollut, ja työ piti päästä aloittamaan NYT, loogisestihan silloin otetaan käyttöön kuiva patapata- sieni. Mun logiikan mukaan ainakin.
Sitten maalataan spraymaalilla. Huomataan että se loppuu kesken vähän ennenkuin saan toisen kerroksen loppuun. Purkin tekstit eivät peity tällä määrällä maalia, ääääh.
Käydään ostamassa uusi maalipurkki. Mutta ei vieläkään sitä santapaperia, nyt on jo peli menetetty ja testaillaan lämpimikseen vaan. Hmmm....mitäs jos tekisinkin jotain kivoja kuvioita purkin kylkeen?
Ei. Ei hyvä.
Purkki kokonaan mustaksi. Tekstit peittyy ja tulee siisti jälki. Tai sitten ei. Kannen keksitekstit nyt pitää joka tapauksessa peittää jollain muulla, joten eiköhän tekaista sitten kylkiinkin jotain jännää. Maalaaminen vesisateessa pihalla vaikutti nimittäin maalausjälkeen ja sivujen maalijälki on tökeröä.
Sydänpurkki onnistui herttaisesti kertaheitolla mukavasti. Omituista.
Nyt sen keksin. PITSIÄ, hähäää!
Liimataläästrätään pitsit peltiin kiinni. Hei, nämähän näyttää ihan kivalta. Nyt jo melkein harmittaa että nämä on tarkoitus laittaa kaappiin, säilömään koruja.
Tuosta sydämenmallisestahan saisi kivan lahjarasian ystävälle. Ja olisi oikein hyvä syy ostaa suklaata... Montakohan näitä voisi tehdä ennenkuin kotoa tulisi noottia liiallisesta suklaansyönnistä?
