tiistai 9. syyskuuta 2014

Lyöntejä, koukku, (nuppi)neuloja. Extremeä.

...eli tarinaa kansanperinteestä. Tietysti.


Olen jo pitkään suunnitellut pitsinnypläyskurssille osallistumista, mutta paikallisessa kansanopistossa on aina ollut venäjänkielen kurssi samaan aikaan. Tänä vuonna venäjän kurssit rytmittyivät ihan hölmösti eikä sopivaa kurssia löytynyt omalle tasolleni. Joko liian helppoa tai liian vaikeaa, sellaista johon sanavarasto ei järkevästi olisi riittänyt. Eli pitsille, hop.


Ensimmäinen kerta täyttyi suurista odotuksista, pienistä tuloksista. Ei siis suurta poikkeusta tavalliseen kaavaan. Tutustuimme välineisiin, meille esiteltiin eri alueiden pitsejä, kerrottiin sanastoa (kielikurssihan tämäkin sitten oli), ja meille opastettiin mitä välineitä pitäisi aloittelijallakin olla.


Tarvikkeista



Nypylöitä. Joku mummeli saapui tunnille myymään vanhoja tarvikkeitaan. Ei kuulemma tarvitse niitä enää, on sydänongelmia. Pelkään. Onko tämä niin rankkaa, että sydän pettää? Ei ole helppo pitsinnyplääjän taival, ei. Mummelilta sai ostettua nypylöitä alennuksella, että muiden voitto tässä...

Alustan (polyuretaanilevyä) ostin opettajalta, sakset on omasta takaa, pahvia opettajalla. Vielä pitää hankkia pienen pieni virkkuukoukku (0,60mm) ja kunnollisia nuppineuloja. Eli ei kovin iso sijoitus nakata ikkunasta, jos siltä myöhemmin tuntuu. Tai verenpaine nousee liikaa. Tai sydän keksii tehdä piruetteja.

Perusteita

Alussa oli pahvi, nypylöitä, ja nuppineuloja. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin nypylöiden puolaaminen. Se on tylsää. Siitä ei ole kuvia. Ja sekin on tylsää. Buu.



Puolaamisen sijaan aloituskuvaksi valitsin nuppineulat. Paperimallissa, pahvin päällä. WAU! Mikä vauhti, mikä jännitys!


Seuraava steppi on asetella nypyläparit neuloille. Mihin tämä vielä päätyy!



Pikkuhiljaa, kokolyönti kokolyönniltä pääsen eteenpäin.



Kyllähän tämä tästä, alan päästä jyvälle. Enkä ole edes purkanut välillä. En traumojani, enkä työtä.


Miten siinä sitten kävi?


No ei nyt ihan katastrofi. Otetaan kuitenkin huomioon, etten ole koskaan aiemmin edes koskenut pitsinnypläyksen työvälineisiin. Ei tuolla vielä elvistellä, mutta pääsin lopputulokseen. Ilman sydänoireita. Tämän nauhan tarkoituksena oli harjoitella perustekniikkaa, kokolyöntejä.


Aijoo. Kurssin keski-ikä?
Yllättävänkin pienissä lukemissa mennään. Meissä aloittelijoissa tai vähän harrastaneissa oli ihmeen nuorta väkeä. Hihavakioon perustaen heitän arvioksi 52,3 vuotta keskiarvoksi. Muutama tosi....kokenut, nuorin ei varmaankaan vielä kolmeakymmentä.



2 kommenttia:

  1. Ihanaa! :) Itelläni on kans välineet ja tyynyt pitsinnypläykseen. Vieläpä vaan ei tiloja, jossa voisin toteuttaa tätä hommaa. Hmm.. Ja etsinnässä olisi myöskin kivoja malleja erilaisiin nauhoihin yms. Satutko tietämään esim. mitään kirjaa kurssilta, missä olisi valmiita, kivoja nauhamalleja? :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä siellä oli ainakin valtavat määrät ohjeita kansioissa, ja sivumennen opettaja taisi mainita että kirjavalikoimaa löytyy takahuoneesta. Sinne asti en kyllä vielä päässyt, ekat tunnit menivät ihan perusteisiin. :-D

    Uskoisin että ensi kerralla (tulevana maanantaina) jo päästään vähän pitemmälle ja tutkimaan mitä kaikkea sitä tästä maailmasta löytyykään. Pidän silmät auki ja vinkkaan tänne jos on joku "must" kirja aiheesta!

    Samoin mielellään kuulen mistä itse päätät sitten aloittaa, jäänkin heti väijylle aiheen suhteen.

    VastaaPoista