Totuus ei unohdu ja neste ei nouse päähän kun välillä nöyrtyy oikein kunnolla purkelemaan. Tämän vuoden aloitin vaate- ja käsityökaapin siivoamisella. Ja sen myötä myös purkamisella.
Kaappien kätköistä löytyi muutaman vuoden takainen pyöreästä kappaleesta virkattu takki ja valkoiset villasukat. Takin ongelma oli liian paksu lanka, joka sai aikaan sen, että takki saa kenet tahansa näyttämään jättiläiseltä. Villasukkien ongelma oli samaa sarjaa, tosin pienemmällä silmukkaluvulla ne olisivat varmaan olleet ihan käyttökelpoiset.
Eli purkelua kehiin.
Ehkä suurin ongelma näissä sukissa oli se, että ne olivat... noh, liian suuret. En edes ymmärrä miksi nämä piti neuloa loppuun asti. Ehkä kuvittelin että jokin sukkakeiju lentää vaatekaappiin ja kutistaa nämä sopiviksi. Ei tapahtunut. Jännä juttu.
Kuviot ovat kivat ja onnistuivat hyvin, joo. Mutta kun nämä vetäisee jalkaan niin jalka näyttää rantautuneelta kuutilta.
Kaikessa on aina jokin valoisa puoli. Tässä se, että nyt on taas lisää lankaa jota neuloa JA tästä on vain yksi suunta vuodelle. Se on ylöspäin.
